Case polvi – uudet käänteet

20180411-IMG_6256

Viimeksi tänne kirjoitellessani olin hieman epäileväinen tämän oikean polven tilanteesta, ja matkalla kuitenkin rohkeasti Piian treeneihin Ratsastuskeskus Ainoon, sillä kykenin juoksemaan ja toimimaan sen kanssa aika sujuvasti. Aloitellaan siis loogisesti tuosta valmennuksesta, joka meni monilta osin aika hyvin. Caritano oli edellisenä päivänä Saksalassa esitellyt minulle kaikki maailman kevätjuhlaliikkeet, joista ei enää vieraassa paikassa ollut tietoakaan. Ennemminkin hevosesta tuli kovin jännittynyt ja jopa hieman vaisu. Se olisi kaivannut useampaan otteeseen paljon enemmän tukea, kuin mitä minulla oli sille tällä kertaa tarjota.

20180411-IMG_6225

20180411-IMG_6241

Kaikkiaan kiteytettynä treenit olivat meidän mukavuusalueeseen (jota ei siis käytännössä ole) nähden todella tiukat, ja ne hetket jotka onnistuivat tuntuivat todella itsensä ylittämiseltä tuona päivänä. Haasteita aiheuttivat erityisesti ihan tukevassa korkeudessa ensi kertaa lähestyttävät jännittävät esteet, joille en pystynyt hevosta tarpeeksi tukemaan. Oma itsevarmuus lähestyä isompia esteitä on vielä sen verran olematon, että se ei aivan tämän pienen pelkurin kanssa riitä, varsinkaan kun vahvempi jalan käyttö oli käytännössä toisella puolen mahdotonta. Useampaan otteeseen jouduin aikani keräilemään itseäni voimakkaamman pohjeavun jäljiltä, kun polvi ei yksinkertaisesti sitä kestä. Kaikki tehtävät saimme lopulta kuitenkin toteutettua ihan mukavassa korkeudessa, ja treeneistä jäi opettavainen ja hyvä fiilis. Tärkeintä on saada lisää kokemusta ja rutiinia, niin hevoselle kuin minullekin.

20180411-IMG_6248

Tämän rupeaman jälkeen polvi oli sitten niin onnettoman kipeä, että päätin vihdoin myöntyä ortopedin vastaanotolle. Tämän ajan sain varattua onnekseni jo seuraavalle päivälle, ja päädyimme varaamaan ajan magneettiin seuraavalle viikolle. Tämän ortopedin arvio oli, että sivusiteessa epäilty venähdys on mahdollisesti osasyyllinen oireisiin, mutta oli tarpeen tarkistaa löytyykö esimerkiksi kierukan takaosasta myös repeämä. Lähinnä halusimme kartoittaa, mitä polvessa on vikana, jotta osataan sitä tarpeen tullen tukea ja kuntouttaa tarvittavalla liikkeellä ja levolla.

20180414-IMG_6311

Tässä välissä päätin kuitenkin startata Suonenjoella järjestettävissä 1-tason kisoissa 90 & 100 cm luokat Landen kanssa, sillä se on kuitenkin aikuinen ja herkkä hevonen, joka ei tarvitse niin voimakkaita eteenajavia apuja radalla. Päätinkin jo etukäteen, että jos jossain tilanteessa tarvitsee voimakkaampaa jalkaa antaa, niin sitten en vaan anna. Tämä taktiikka toimi aika hyvin, ja säästyin vain parilla kivuliaalla hetkellä koko kilpailujen aikana. Tämän lisäksi onnistuttiin tamman kanssa voittamaan ensimmäinen luokka, ja metrin radalla huiskaistiin kakkosesteestä kerran ohi, kun lähdimme hieman unisina alkuradalle, mutta muutoin onnistuttiin hyppimään rata loppuun virheittä. Ihan pätevät suoritukset siis, ei siinä mitään.

20180414-IMG_6347

Tuon magneettikuvauksen tulokset olivatkin sitten melko yllättävät, kun siinä huomattiin oikean polven takaristisiteen olevan kokonaan revennyt. Poikki siis. Tähän tämä kyseinen ortopedi ei arvannut enempää puuttua, kuin tukea jalkani kevyellä polvituella lähinnä sivusiteen kuntoutuksen edistämiseksi, ja neuvoa välttämään kivuliaita ja hyppyliikkeitä ennen, kun pääsen käymään näitä tapauksia enemmän operoineen ortopedikollegan vastaanotolla mahdollisen leikkaustarpeen arvioimiseksi. Tässä vaiheessa lueskelin paljon tutkimuksia vastaavista PCL-vammoista ja niiden hoidosta. Kävi ilmi, että kyseessä on melkoisen inhottava vaiva operatiivisesti hoitaa, sillä jalalle olisi seurannut varauskieltoa kevyesti toista kuukautta, ja keskiarvoon perustuen paluu urheiluun olisi kestänyt noin 8 kuukautta. Että kiitos tästä kaudesta sitten.

Ehdin jo tuskissani miettiä, että kuinka könkkään tuon koko ajan enemmän liikkuvan vauvan perässä keppien kanssa, ja että joko sitä nyt on pakko myydä hevonen pois, kun en vieläkään liki vuoteen sitä itselleni kotiin saa. Kaiken kiroilun, kiukuttelun ja itsetutkiskelun jälkeen olin täysin varautunut kaikkeen, mitä uusi ortopedi tästä jalasta päättäisi sanoa.

20180414-IMG_6352

Maanantaina vastaanotolla sain kuitenkin yllättäviä uutisia, vaikken uskonut sen olevan enää edes mahdollista. Kokeiltuaan polven liikkeitä, ja katsottuaan kuvia aikansa herra lääkärimies totesi, ettei se ristiside voi olla kokonaan poikki, vaan kaikki oireet viittaavat siihen, että se on arpeutumassa. Arpeutumassa! Ja tekihän se järkeä, kun itsekin niitä kuvia katsoin, että siellä voi olla vain laaja-alainen repeämä, mutta jotain on jäänyt vielä kiinni. Hän ei siis missään tapauksessa suositellut leikkaushoitoa tähän jalkaan, vaan uskoi konservatiivisen hoidon riittävän mainiosti. Hän ei nähnyt myöskään mitään syytä, miksi en voisi ratsastaa, joskin voimakkaita reiden vastustettuja koukistusliikkeitä tulisi välttää. Käytännössä siis voin ottaa hevosen kotiin ja ratsastaa sitä ainakin sileällä! Kyllä sille joku stunttikuski hyppäämään tarvittaessa löytyy.

Ja voi hyvänen aika että olen helpottunut. Kun hetken on asennoitunut jälleen järkyttävän pitkään aikaan kokonaan pois hevosen selästä, tuntuu ajatus edes kävelystä, saati sileällä ratsastamisesta ja mukavasta pikku hyppäilystä ihan hurjan hyvältä. Käytännössä vältettävät tilanteet ovat siis niitä, joissa minulle tulee tarve käyttää enemmän jalkaa kuin mihin oikeasti pystyn. Jalkaa voi siis hyvin pitää hevosen kyljessä kiinni, mutta kantapään voimakkaampi käyttö on se, mikä sillä on mahdotonta. Sitä emme täysin osanneet arvioida, liittyykö se sivusiteen vai takaristisiteen repeämään, mutta täytyy sitä välttää joka tapauksessa. Sanoisin siis, että estekisoihin tai valmennuksiin en nyt lähtisi ensimmäisenä työntämään, ainakaan omalla hiukan epävarmalla hevosellani. Neljään kuukauteen ristisiteen pitäisi olla täysin arpeutunut, eli silloin viimeistään pääsen sitten huoletta kisailemaankin.

Paistaa se päivä siis risukasaankin, jolta meidän uusi koti vielä tuntuu, kun kamaa on niin paljon missä sattuu. Olo on kuitenkin innostunut ja motivoitunut, sillä pääsen lenkkeilemään ja touhuamaan oman pikku termiitin kanssa uudessa kodissa, ja sen lisäksi saan hakea isomman termiitin tänne hänen uuteen kotiinsa melko piakkoin. Kiitos kevät, kohtelet minua toistaiseksi oikein hyvin ❤

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s