Kuolemattomuus karisee

20180317-IMG_4962

Nyt tauon jälkeen olen ensimmäistä kertaa todella pitkiin aikoihin joutunut käsittelemään jännitystä, tai oikeastaan jopa pelkoa. Tilanteet, joissa aiemmin olen ollut huoletta ja tiennyt selviäväni, aiheuttavat minussa toistaiseksi pieniä epäilyksen tunteita. Pystynkö sittenkään? Olenko vielä tähän valmis? Voiko jotain sattua? Ja tottakai jotain voi sattua. Sen sain tuta tällä viikolla ratsastaessani tuttua ja turvallista, aikuista hevosta noin puolimetrisen pystyn yli, vain löytääkseni itseni kentän pohjasta polvi vääntyneenä. Silloinhan se vahinko tapahtuu, kun sitä vähiten odottaa.

20180317-IMG_4937

Tämän kuvan hevonen sen sijaan oli minulle viime viikonloppuna oikein kiltti, ja kasvatti itseluottamustani oikein ropisten. Aika hyvin viisivuotiaaksi kääntyneeltä hevoselta, jos en sanoisi.

Tunne oli heti se, että jotain saattoi mennä rikki. Polven koukistaminen oli heti lähes mahdotonta, ja palpoinkin saman tien kaikki maailman rakenteet mitkä voisivat olla jotenkin poissa paikaltaan, sillä tunne oli juuri sellainen. Hetken aikaa siinä mietiskelin, mutta totesin jalan pitävän päällään suht kivuttomana, joten ei se ihan tohjona voinut olla. Menin sitten takaisin kyytiin, ja diilasin sen tunteen kanssa, että minua jännitti ratkoa tämä tilanne. Suoritin kuitenkin ihan hyvin, eikä tuo pieni epävarmuus ainakaan huonontanut ratsastustani. Niin minulle yleensä käy, kun hieman jännitän. Siihen omaan taitoon on vain opittava luottamaan jälleen, ja kyettävä hyödyntämään se jännitys omaan keskittymiseen sen sijaan, että se pääsisi herpaannuttamaan sitä. Ja se on kuin kylmä suihku, niihin tilanteisiin on vain mentävä. Tämä toki olettaen, että tilanteet tosissaan ovat sellaisia, mistä pitäisi selvitä ihan muitta mutkitta. Ja itseäni auttaa valtavasti, kun joku on vielä kertomassa, että nyt täytyy vaan mennä.

Tämä case päättyi ihan hyvin, tilanne oli ohi nopeasti ja päästiin suorittamaan tehtävät hyvin ja ihan oikean kokoisina. Tämän jälkeen ratsastin vielä muita hevosia, vaikka polvi nyt ei priimalta tuntunutkaan. Kotona sitä sitten fyssarikollegan kanssa käänneltiin ja pohdittiin, ja tänä aamuna totesin sen vaativan jonkin lääkärin arviota. Useampaan kertaan ehdin jo mielessäni kelata mahdollisen nivelkierukan repeämän, ja sen seuraaman operaation toipumisineen. Ehdin tuskastua sen seurauksista niin urheilun, kuin ihan arjen osalta. Kuinka mukavaa olisi kirmata pienen vauvan perässä kepit kainalossa.

20180317-IMG_4956

No, onneksi tässä vaiheessa lääkärin ja ortopedin antama tuomio oli todennäköisesti vain sivusiteen venähdys, jonka pitäisi lähteä paranemaan ihan itsekseen. Polvi vaatii siis ensin hieman lepoa, ja sen päälle sitten hieman kuntoutusta. Olo oli heti helpottunut, ja toistaiseksi haluan ehdottomasti uskoa tuohon arvioon, ja luottaa tämän kuntoutuvan tästä ilman kummempia toimenpiteitä. Vähänhän tämä loukki tätä harrastamista taas hidastaa, ja esimerkiksi ensi viikonlopun startit jouduin jo suoralta kädeltä perumaan. Tässä vaiheessa tärkeimmäksi koen polven kuntoutumisen ensi kuun loppuun, sillä Caritanon kotiutuminen ja Joensuuhun muuttaminen tulevat aika paljon boostaamaan omaa lajiharjoitteluani, mikäli vaan saan itseni siihen kuntoon, että pystyn sitä todella tekemään. Nyt siis rauhassa ja määrätietoisesti kuntoutushommiin, tällä kertaa vaihteeksi asiakkaan roolissa.

Niin se kuolemattomuus ropisee, samaa tahtia kuin itse maistelee kentän pohjaa. Sitä täytyy vain kasvattaa samaa tahtia takaisin, menemällä fiksusti tuulta päin. Toteamalla vain tarpeeksi useasti, että sittenkin pystyn tähän. Eikä se ollutkaan edes niin vaikeaa, kuin odotin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s