Yli puolen

IMG_8693Tässä vaiheessa voisi olla hyvä ottaa pienesti happea juttusarjasta, ja kertoa hieman ihan vain kuulumisia. Paljon on ehtinyt jälleen tapahtua, ja kiirettä on pidellyt niin valmennusrintamalla kuin ihan siviilissäkin. Valmennuspuolella tuntuu, että pääsen toteuttamaan itseäni ja tekemään sellaista työtä, jossa pääsen antamaan parastani. Toki tähän on liittynyt jonkin verran matkailua ympäri Suomen, mikä on mielestäni kyllä pieni paha siihen nähden, että hommat ovat mieluisia. Valmennushommien lisäksi olen tehnyt nyt syksylle päivättyä harjoittelua, joka siis olisi ollut jo hurjan lähellä laskettua aikaa, ja näin ollen harkka oli parempi siirtää tehtäväksi kesällä.

Työhommien ohella on tietysti mainittava, että pikkuinen on kasvattanut itseään aivan suunnitelmien mukaisesti, ja nyt ollaankin jo hyvin yli raskauden puolen välin menossa. Toistaiseksi olokin on ollut alun pahoinvoinnin helpottaessa hyvä, ja olen jaksanut mennä kaikkine masuineni ihan reippaana. Pikkuinen on jo aika tehokas potkuttelija, ja aika ajoin antanut esimerkkiä siitä, mitä yövalvomiset vauvan kanssa on, vaikkei kaveri ole vielä syntynytkään. Toisaalta ihanaa, että on liikkeellä, eipä tarvitse huolehtia turhia.

IMG_8656

Tarvikkeiden hankkimista ollaan pikkuhiljaa aloiteltu, ja toistaiseksi kaappiin on löytynyt lähinnä vaatteita. Nämä ovat tähän mennessä olleet kaikki joko alennus- tai kirpputorilöytöjä, eihän tässä meinaan vielä kiire ole uusia ostamaan. Vaikka meillä on sukupuolesta jo oletus tiedossa, ollaan molemmat tykästytty aika neutraaleihin väreihin ja niitä suosittu myös hankinnoissa. Tilasin myös muutaman palasen ihania kankaita NOSHilta ajatuksella, että kotona enemmän aikaa viettäessäni voisin harjoitella ompelemaan vaikka pikku asusteita. Saa nähdä toteutuuko tämä haave ikinä, mutta into on ainakin ihania kankaita hypistellessä kova!

IMG_8709

Lettukahvilan korkkaus tänään kera parhaan puoliskon.

Ehdin tässä pari viikkoa takaperin käydä myös Kotkassa kurkistamassa Pipanahevosta, ja ehdin nähdä sen ratsastelujakin hieman. Sen selän suhteen tilanne on hyvä, ja se saa alkaa tässä ihan lähiaikoina ottamaan pieniä hyppyjä. Ratsastuksellisesti se on mennyt paljon eteenpäin, ja tykkään tosi paljon tavasta, jolla Sara sitä työstää. Nyt vaan toivotaan että kaikki menee selän suhteen hyvin ja Pipana (jota ilmeisesti on kutsuttu nyttemmin myös Taunoksi) pääsee sijaiskodissaan myös hyppäämisen jatko-oppiin.

Kaikkiaan elämä siis hymyilee ja sääkin on aika ajoin kesäinen. Masun asukin juuri alkanut iltavilli lienee merkki siitä, että kohta voi käydä nukkumaan. Hyvää (vihdoin) alkanutta kesää kaikille lukijoille!

Matkalla valmentajaksi – Ajatuksia istunnasta

Viimeksi puhuimme hyvästä valmentamisesta, ja tällä kertaa ajattelinkin herätellä ajatuksia ratsastamisesta. Istuntakysymykset ovat pyörineet mielessäni miettiessäni priorisointia asioiden opettamisessa. Miksi valmentajan tulisi puuttua ratsastajan istuntaan, ja millaisia asioita siitä on tärkeää korjata? Jokainen ammattilainen tuntuu istuvan aivan omalla tyylillään, joten väkisinkin herää kysymys, onko sillä istunnalla oikeastaan edes väliä. Tässä postauksessa olen hieman tiivistänyt omaa ajatustani istunnasta, ja kertoa kuinka sitä korjaan valmennustunneillani.

Adobe Spark-7

Itse pyrin opetuksessani välttämään asioita, joita en pysty rehellisesti perustelemaan. Tämä pätee sekä istuntaan, että muihin asioihin. Istunnan suhteen pyrin korjaamaan asioita niin, että minulla on niille jokin biomekaniikkaan ja/tai apujenkäyttöön liittyvä peruste takana. Olen itse pohtinut istuntaa pitkälti juuri anatomiselta ja biomekaaniselta pohjalta niin, että kroppaan saadaan hyvään ratsastukseen vaadittava rentous ja tehokkuus aikaan.

Ylipäätään koen, että istunnan osalta tärkeimmät asiat liittyvät juuri ratsastajan painon liikkumiseen luontevasti hevosen liikkeen mukana, sekä apujenkäytön tehokkuuteen ja hallittavuuteen. Hyvin harvoin korjaan mitään istuntaan liittyviä asioita puhtaan esteettiseltä kannalta, varsinkaan jos edellisissä on selkeitä puutteita. Koen myös, että ratsastajat motivoituvat korjaamaan asioita paremmin, mikäli korjausehdotuksille on jokin (ainakin minun mielestäni) tärkeämpi peruste takana.

Estetiikka mielestäni yleensä myös seuraa toiminnallista istuntaa, sillä kantapäiden täytyy yksinkertaisesti olla painon alla (ei siis liian edessä), sekä alhaalla, jotta paino on rehellisesti tuettu tasapainoisesti liikkeen mukaan. Yleensä törmään siihen, että kantapää on ylhäällä siksi, että ratsastaja puristaa itsensä satulaan kiinni polven avulla olematta rehellisesti jalustimen päällä. Tämä myös aiheuttaa apujenkäyttöön haasteita, sekä hevosissa haluttomuutta liikkua. Samoin lappeettain oleva nyrkki ja kyljistä irtoavat kyynärpäät tekevät kädestä kovemman, ja joustavan tuntuman aikaansaamisen erityisen hankalaksi.

Adobe Spark-8

Seuraava valmentamiseen liittyvä seikka istunnan suhteen on se, miten sitä lähdetään korjaamaan. Tähän olen onnekseni saanut paljon apua fysioterapiaopinnoistani, ja törmäänkin usein samankaltaisiin haasteisiin ratsastajien kanssa, kuin työelämässä. Lähtökohtaisesti pyrinkin aina mielessäni selvittämään ja havainnoimaan, että mistä istunnan virhe on lähtöisin. Anatomian perustuntemus auttaa tässä todella paljon.

Jos ratsastajalla esimerkiksi on hartiat edessä tai nyrkit lappeettain, ongelma harvoin korjaantuu “hartiat taakse”, tai “nyrkit pystyyn” -komennolla, koska virhe ei useimmiten ole sieltä peräisin. Fysioterapeutin työssäni havainnoin paljon asiakkaiden ryhtiä, ja teen siihen korjauksia. Jos kyse näidenkin ihmisten osalta olisi vain siitä, että sanon heille: “seiso suorassa”, niin työhöni tuskin tarvitsisi näin montaa vuotta koulutusta.

Itse havainnoin aina istunta-asioita siltä kannalta, että pystyykö ratsastaja toteuttamaan pyytämäni korjauksen. Jos esimerkiksi korjaan hartiat taakse ilman, että lantion ja lanneselän asento on oikea, asennosta tulee väkinäinen eikä ratsastaja pysty siinä hevoseen vaikuttamaan. Jos selän asento sen sijaan on pyöreä, voi kyse olla lantion, tai jalan asennon ongelmista, jotka tulee toki korjata ensin. Mikäli asiat korjataan ratsain hyvin, ja tulos on silti väkinäinen asento, jossa vaikuttaminen on hankalaa, voi olla tarpeen kehittää joitain tukevia harjoituksia ratsastajan fysiikalle juuri näihin ongelmiin liittyen. Ja tässä kannattaa toki pyytää apuun asiansa osaavaa fysioterapeuttia.

Tärkeimpiin asioihin istunnan korjauksessa kuuluu mielestäni se, että tiedetään miksi asioita korjataan, ja mihin ne vaikuttavat. Tämän lisäksi tiedetään myös mitä korjataan, eli mistä ongelma on lähtöisin. Viimeisin erittäin tärkeä seikka on se, miten korjataan, ja että ollaan kriittisiä omille opetusmetodeillemme, eikä toisteta asioita vain, koska kirjassa lukee niin. Ratsastajan tulee kyetä sekä fyysisesti, että psyykkisesti ratsastamaan rennosti ja tehokkaasti, ja oikea istunta on avain tähän kehitykseen.

Adobe Spark-5

Matkalla valmentajaksi – Millainen on hyvä valmentaja

Aloitan tämän juttusarjan sellaisella kysymyksellä, joka askarruttaa itseäni yhä lähes kaikessa valmentamiskeskustelussa. Tähän lienee jokaisella oma mielipide, ja itse olenkin kuullut aiheesta monta versiota useamman alalla työskentelevän ihmisen suusta. Näinollen olenkin päätynyt tulokseen, ettei tähän kysymykseen todennäköisesti oikeaa vastausta ole, mutta herättelen teille nyt muutamia omassa päässäni pyöriviä ajatuksia asiasta.

Adobe Spark-4.jpg

Yksi olennainen asia mietittäväksi on se, että onko hyviä kilpailutuloksia tehnyt taitava ratsastaja välttämättä aina valmentajana paras vaihtoehto. Olen vakaasti itse sitä mieltä, että hyvä ratsastustaito on avain hyvään valmentamiseen, ja seuraavassa postauksessa avaankin hieman tätä ratsastustaitoaihetta hieman omana juttunaan. Ratsastaminen on kuitenkin hyvinkin paljon tunteen opettamista, ja tätä tunnetta on lähes mahdotonta opettaa, mikäli itsellään ei minkäänlaista kokemusta näistä tunteista ole.

Sen sijaan on tärkeää muistaa se, että pelkkä ratsastustaito ei itsessään tee hyvää valmentajaa. Valmentamiseen kuuluu olennaisena osana taito jäsentää, pilkkoa ja siirtää omaa osaamistaan muille ratsastajille, ja ilmaista asiat toiselle osapuolelle ymmärrettävästi. Luonteva vuorovaikutus, ja mielenkiinto nimenomaan opettamista ja oppimista kohtaan ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia valmentajalle. Ilman näitä täysin ratsastustaitoon liittymättömiä taitoja on hyvä valmentaminen lähes mahdotonta.

Itse olen pyrkinyt menemään valmentamisessani kaiken ratsastuksessa oppimani juurille, ja miettimään, mikä oli se tilanne, missä oikeasti oivalsin tämän asian. Tätä kautta on helpompi lähestyä taitojen siirtämistä omille valmennettavilleen, ja miettiä, mitkä voisivat olla avainasiat näiden asioiden oppimiselle. Itse olen siis peilannut rohkeasti omia, ja kollegojen kokemuksia hevosten kanssa, ja pyrkinyt viemään ratsastajia rohkeasti tilanteisiin, joissa he voisivat itse oivaltaa samat asiat.

Adobe Spark-3

Itse olen sitä mieltä, että hyvän valmentajan tekee isolta osin ratsastustaidon lisäksi oma asenne. Asenteella tarkoitan rohkeutta kulkea omaa polkuaan, tehdä omia valintojaan sekä antaa työhönsä kaiken, mitä itsellä on annettavaa. Se, että on kiinnostunut työstään, ja oikeasti halukas viemään oppilaitaan eteenpäin, on mielestäni suurin tekijä hyvässä valmentamisessa.

Hyvä teoriapohja on myös kehittymisen kannalta tärkeää, oli ala mikä hyvänsä. Halu kehittää omaa osaamistaan ja kasvattaa tätä teoriapohjaa on yksi hyvän valmentajan tärkeimpiä ominaisuuksia, ja kertoo yleisestä kiinnostuksesta tekemäänsä työtä kohtaan. Siinä vaiheessa, kun tässä lajissa luulee tietävänsä tarpeeksi, on suunta yleensä vain alaspäin. Näinollen keskeneräisyyden tunne on mielestäni tärkeää, oli valmentaja minkä tasoinen vain.

Keskeneräisyyden tunne on koko ajan läsnä kokemattoman valmentajan arjessa. Alusta alkaen olen kuitenkin pyrkinyt mieltämään sen rikkautena, ja kehittämään itseäni kohti parempaa valmentamista. Jokaisen pitämäni valmennuksen jälkeen käyn mielessäni läpi asiat, jotka tein hyvin, sekä asiat joita seuraavalle kerralle voisin kehittää. Mietin valmennettavat ratsukot läpi, ja että kehittyvätkö he kohti asettamiamme tavoitteita. Mietin, mitä teemme seuraavan kerran, ja mitkä asiat tulisi ottaa paremmin vastaisuudessa huomioon.

Ylipäätään koen, että hyvä valmentaja omaa valmiudet siirtää mahdollisimman paljon omaa osaamistaan myös valmennettaviinsa. Hän on kiinnostunut ratsukoista, osaa suhteuttaa tehtävät ratsukon tavoitteiden ja tason mukaiseksi, jotta tarvittavat oivallukset saataisiin aikaan. Hän myös osaa ottaa ratsastajan itse tilanteeseen mukaan aktiivisena oppijana, eikä sorru kaatamaan tietoa suoraan hänen päähänsä. Ja tällaiseksi valmentajaksi toivon itsekin olevani matkalla!

Adobe Spark-5

Anatominen tietämys harjoittelun taustalla

20170522-IMG_8484

Viime maanantaina olin katsomassa erittäin mielenkiintoista Gillian Higginsin klinikkaa Ypäjällä, josta jäi pienen anatomiaintoilijan päähän paljon pohdittavaa. Ajattelinkin jäsentää teille tänään hieman ajatuksiani, jotka paljolti heijastuvat aikaisempaan tietooni ihmiskehon toiminnasta ja anatomisista rakenteista. Hassua sinänsä, että hevosten anatomia (mm. luut) vastaavat pitkälle ihmisten anatomiaa, mutta toki erilaisen kuormituksen vuoksi eri rakenteet ovat eri malliin muotoutuneet. Tästä esimerkkinä ihmisen lantio, joka on muodoltaan hevosen lantioon nähden hyvin erilainen, sillä se kannattelee koko ylävartalomme sille kohdistavaa kuormaa. Hevosen lantio sen sijaan kannattelee huomattavasti pienempää kuormaa, kuin esimerkiksi hevosen selkäranka.

Rangan ominaisuuksia ja asentoa käytiin klinikassa kattavasti läpi, ja kerrattiin muunmuassa sen tehtävää painoa kannattelevana rakenteena, sillä hevosen vatsaontelossa sijaitsevat sisäelimet painavat pitkälti toista sataa kiloa. Tämän vuoksi hevosen nikamat haarakkeineen ovat hyvin eri muotoiset ihmisen vastaaviin verrattuna. Myös niiden tuottaman liikkeen määrä on paljon ihmisen rankaa vähäisempi. Tämän lisäksi mielenkiintoinen seikka oli hevosen kaularangan nikamien sijainti, joka selittyy painavan pään kannatteluun tarvittavalla lihasmassalla, jonka täytyy mahtua kulkemaan nikamien yläpuolella, ja näinollen varsinkin kaulan tyven nikamat ovat sijoittuneet yllättävän pitkälti kaulan alaosaan.

20170522-IMG_8472

Lihaksiston osalta Gillian osasi hyvin havainnollistavasti selittää hevosen lihasten kehittämiseen liittyvät periaatteet, jotka mielestäni melko olennaisesti eriävät pääasiallisesta ihmisten lihasten harjoittamisesta. Osaltani on ottanut aikansa ymmärtää, kuinka ylälinjan lihasten kehittäminen menee mielestäni hiukan nurinkurisesti fleksiossa työskennellen, vaikka ylälinjan lihasten tehtävä on supistuessaan tehdä ekstensiota. Esimerkiksi kaulan ylälinjan lihasten tehtävä on nostaa hevosen päätä ylöspäin, mutta niiden kehittäminen tapahtuu kuitenkin ratsastamalla hevosta niska nyökyssä. Tähän on toki ymmärrettävä selitys se, että hevosen painavan pään kannatteluun tarvittava staattinen lihastyö on huomattavasti raskaampaa, kuin lyhenevällä lihaksella tehtävä dynaaminen työskentely.

Ihmisellä sen sijaan on helppo vain sanoa, että nappaa puntti käteen ja tee hauiskääntöjä hauislihasta kehittääksesi. Hevosen työskennellessä sen sijaan oman kehonpainonsa kanssa, on harjoittelu enemmänkin kuin ihmisten lankuttaminen, tai hieman kyykkäävässä asennossa loikkiminen juoksemisen sijasta. Mitä enemmän liikkeeseen saadaan ilmaa ja viivettä, sitä kattavammin staattista ja kehittävää lihastyötä saadaan tehtyä. Tämän olen itse huomannut Pipanan kanssa hieman kantapään kautta sen alkaessa tehdä itselleen lihasta ensimmäisen kerran vasta silloin, kun se alkoi viettää pidempiä aikoja maassa. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä sille myös anatomiset perusteet näinkin havainnollistavassa muodossa.

20170524-IMG_8499

Näiden anatomisten perusasioiden lisäksi seurasimme hevosia liikkeessä sileällä, puomeilla ja esteillä, jossa maalatut hevoset havainnollistivat hyvin muunmuassa selässä ja lantiossa tapahtuvaa liikettä. Muunmuassa selän liikkeiden eroavaisuus ravin ja laukan välillä oli mielenkiintoista seurata juurikin siksi, että muunmuassa Pipanan selkädiagnoosin jälkeen kuntoutuksessa neuvottiin aloittamaan käynnissä ja laukassa. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä laukka on askellajeista ainoa, jonka aikana hevonen tekee selkäänsä aktiivisesti fleksio-ekstensiosuunnan liikettä, mikä tekee siitä ravia selkäystävällisemmän askellajin.

Sileällä liikkumisesta eniten mieleen jäi, kuten lähes kaikissa muissakin vastaavissa aiheeseen liittyvissä luennoissa, liikkumisen monipuolisuuden tärkeys. On tärkeää, että hevoset liikkuvat erilaisessa muodossa, eri askelpituuksilla ja eri askellajeissa mahdollisimman paljon, jotta kaikki rakenteet pääsevät liikkeelle. Kuten ihmisilläkin, hyvä fyysinen suorituskyky koostuu nivelten liikkuvuuden ja voiman yhdistelmästä. Täytyykin muistaa, että vaikka hevosiin rakennetaan voimaa treenaamalla niitä viipyvin liikkein, tekee esimerkiksi iso ja reipas laukka hyvää nivelten liikkuvuudelle, ja on näin ollen myös tärkeä osa harjoittelua.

20170522-IMG_8491

Puomi- ja estetyöskentelyssä mielenkiintoisinta oli nähdä erilaisten hevosten suorittaessa puomien mukanaan tuoma etuosan keventyminen, joka voi vaatia ratsastajalta sileällä työskenneltäessä paljonkin painetta ja vaikuttamista, jotta sen saa aikaiseksi. Puomit siis käytännössä – varsinkin hieman maasta korotettuna – saavat hevosessa aikaan samoja fyysisiä muutoksia, kuin mitä kokoaminen sileällä niiltä vaatii. Ne ovat siis helppo tapa treenata hevosiin etuosan keveyttä takajalkojen työskentelyä ilman, että ratsastaja joutuu itse kovasti paineistamaan. Yleensä pieni hyppääminen on hevosista kuitenkin myös ihan mukavaa!

Ylipäätään klinikalta sai hyviä ideoita ihan vain hermotuksen ja koordinaation parantamiseen erilaisilla harjoituksilla niin hevosen selässä, kuin maassakin. Maastakäsin hevosen voimistamiseen ja venyttelemiseen tuli paljon vinkkejä muunmuassa porkkanajumpan suhteen, sekä paljon teoriatietoa jo ennestään hyväksi toteamieni harjoitusten taustalle. En siis voi kuin suositella Higginsin kursseja, sekä kirjallista materiaalia, jota olen itsekin kahlaillut nyt entistä suuremmalla innolla läpi.

Paijausponit kaupungin keskellä

20170520-_MG_8358

20170520-_MG_8411

Viime viikonloppuna sain olla osana upeaa tapahtumaa, joka toi hevoset Kaivopuistoon sinne, missä ihmiset kauniina kesäviikonloppuna ovat. Liiton nuortenryhmä on ollut aktiivisesti mukana tapahtuman suunnittelussa ja järjestämisessä, tosin itse olin tästä aiheesta aavistuksen sivummalla. Viikonloppua varten olin kuitenkin lupautunut poninpaijauspisteelle, jossa kaikilla oli mahdollisuus tulla harjaamaan ja paijaamaan kilttejä shetlanninponeja.

Tapahtuma itsessään oli huikea menestys, ja keräsi paikalle koko viikonlopun aikana 45 000 kävijää. Sen enempää kokonaisuutta analysoimatta voisin hieman kertoa, mitä itselleni jäi tästä ainutlaatuisesta tapahtumasta päällimmäisenä mieleen.

20170520-_MG_8378

Ensinnäkin se, kuinka paljon lapset ja aikuiset kiinnostuivat hevosista, kun niitä pääsi ihan oikeasti koskettamaan ja taputtamaan. Hevostaitopisteellä oli mielettömästi innokkaita lapsia tutkimassa ruokia, joita hevonen syö, sekä kyselemässä erilaisten harjojen käyttötarkoituksista. Usein tapahtumissa on mahdollisuus istua hevosen selässä talutusratsastuksen muodossa, mutta kuinka tärkeää olisikaan saada nämä ihanat eläimet ihmisille tutuksi myös ihan vain hoidettavina ystävinä, joiden kanssa voi kommunikoida ja viettää aikaa. Hevonen on todella kiinnostava eläin, vaikkei sen selkään itse kiipeäisikään, ja tuottaa meille iloa paljon muutoinkin, kuin urheilemalla kanssamme.

20170520-_MG_8394

Pakko myöntää, että tällainen määrä ihmisiä kerralla paijaamassa yhtä ponia on itse paijattavalle aika rankkaa, mutta mielestäni vastaava ajatus voisi olla pienemmässä mittakaavassa sovellettavissa myös esim Nouse Ratsaille -tapahtumiin ja vaikka kilpailujen yhteyteen. Monikin kiltti tuntihevonen sietäisi että yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan käy harjailemassa, ja se voisi tuottaa juuri niitä tärkeitä elämyksiä pienille hevostelijoiden aluille, mitä he asiasta innostuakseen kaipaisivat.

20170520-_MG_8446

Ylipäätään tapahtumassa tunnelma oli hyvin uniikki, sillä kävijät olivat isolta osin hevosista ennestään tietämättömiä henkilöitä, joita taas on osiltaan vaikea tavoittaa esimerkiksi kilpailujen yleisöksi. Tässä mittakaavassa tapahtuman järjestäminen on vaatinut mielettömän määrän sponsoreita, työtunteja ja vaivaa, mutta perusajatus tapahtuman takana on mielestäni sovellettavissa aivan joka maailmankolkkaan ja hevostapahtumaan. Kuinka tehdä tapahtumasta sellainen, että se sopii myös hevosista ymmärtämättömälle yleisölle, ja mikä voisi olla juuri se elämys, joka voi jättää hevosesta positiivisen muiston pienelle tai suurelle hevostelijan alulle?

 

Reissuhommia

Tälle loppuviikolle pakkasin kamat hieman reppuseikkailuhenkisesti, ja läksin kiertämään eteläisempää Suomea erilaisten hevoshommien merkeissä. Ensimmäisenä oli vuorossa visiitti Pipanahevosen sijaiskotiin, kun suuntasin tänään Kotkaan. Tässä kohteessa saan sopivasti kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun pääsin seuraamaan Piia Pantsun valmennuksia, jotka pyörivät torstai-iltana Saksalassa. Tekee hyvää seurata kokenutta valmentajaa työssään, siinä samalla oppii itsekin ja kehittää korjaussilmäänsä.

Oli kyllä ihana nähdä C poitsua pitkästä aikaa! Se oli huolimatta puolittaisesta lomailustaan todella hyvässä kunnossa ja ihanan kiiltävässä karvassa. Herra oli kovin rauhallinen ja tyytyväinen, ja olisi paijaillut mielellään pidemmänkin aikaa. Pipana on nyt siis ollut ratsastettavana sileällä, ja kuntoutusta tukemassa on ollut myös hyvä hevoshieroja. Sen ratsastettavuus on kuulemma parempaan suuntaan jo menossa, vaikka treenit aika alussa vielä ovatkin. Fiilis tämän homman suhteen on siis koko ajan vain entistä parempi. Ihana kun voi olla huoletta ja tietää, että hevosesta huolehditaan kuin omastaan.

Piian valmennuksia seuratessa tuli jälleen itselle muistutusta siitä, että asiat voi (ja pitää) pitää simppeleinä, ja että oma pää on pidettävä kylmänä vaikka tunnilla olisikin vähän tapahtumia. Itse huomaan vielä aika ajoin meneväni turhan isolla tunnelatauksella ratsukoiden tekemiseen mukaan, milloin mahdollinen negatiivinen tunnelataus voi vain entisestään voimistua. Oma rauhallisuus ja ohjeiden yksinkertaisuus olivat päällimmäiset asiat, mitä omassa valmentamisessa tuli mieleen vielä hioa. 

Ylipäätään tekee kyllä todella hyvää katsoa kokeneiden ratsastajien ja valmentajan yhteistyötä. Samalla saa muistutusta siitä, kuinka perusasioita pitää vaan malttaa korjata, vaikka ratsastus on jo hyvällä tasolla ja tehtävissäkin on jo korkeutta.

Seuraavaksi matka jatkuu Helsinkiin, jossa luvassa on perjantaina yksi kokous ja viikonlopun vietän aikaa kaivarissa työhommissa. Sen jälkeen matka jatkuu vielä Gillian Higginsiä seuraamaan Ypäjälle. Näistä luvassa matskua myöhemmin myös tänne blogin puolelle, pakkasin ihan kamerankin mukaan!

Valmistautumisesta

KisatSLN-02102

Viime viikko meni aika ahkerasti valmennushommissa, sillä lauantaina hypättiin Sarin Tallin kentällä 2-tason estekilpailut, joihin osallistui kahdeksan MHS Valmennuksen valmennuksessa ollutta ratsastajaa. Kaikkien kanssa valmistauduttiin kilpailuihin joko hieman teknisemmillä ja avaavilla hyppytehtävillä, tai vaihtoehtoisesti pätkittäin TalentCup-karsintaradan harjoittelulla, joka oli useammalle junnulle tarpeen ennen karsintaa.

Itse en tykkää tehdä ennen kilpailuja kovinkaan väsyttäviä treenejä, vaan pitää hevoset lähinnä hyvällä tuulella ja innokkaan itsevarmoina. Haastetta tarjoan lähinnä puomiharjoituksin, tai muuten tarkkuutta vaativilla linjoilla, jotka pidetään hevosille mukavan korkuisina. Yksittäisiä esteitä nostan yleensä tunnin keskivaiheilla, mikäli hevoset näyttävät ottavan sen hyvin vastaan. Tällöin kyseessä on helppo este, johon ratsastajien on helppo osua, ja este voi olla jonkin verran yli ratakorkeuden. Tehtäviä tehdään loppuun vielä kohtalaisen virkeillä hevosilla maksimissaan ratakorkeudessa, ja hommat lopetetaan kun ne ovat vielä hyvällä tuulella ja innokkaita tekemään lisää.

KisatSLN-02780

Joskus ratsastajat voivat tarvita nähdä hieman isompaa estettä ennen kilpailuja, jotta ratakorkeus tuntuu helpolta. Itse pyrin kuitenkin siihen, että kilpailuissa hypättävä korkeus on otettu hyvin haltuun treeneissä jo ennen kilpailuihin valmistautumista, eikä näinollen pitkän ison radan hyppäämiseen ole enää tarvetta ennen kilpailua.

Tällä kertaa valmennettavat suorittivat hyvin, ja kaikkien kanssa radalla oli ainakin hyviä pätkiä, vaikka kaikki eivät täysin odotetulle tasolle yltäneetkään. Ratsastuksessa niitä muuttujia on aina paljon, ja yhden radan aikana voi sattua ja tapahtua vaikka minkälaista. Se, että pääsee valmentajana olemaan ratsastajien mukana kisoissa auttaa kyllä paljon treenien suunnitteluun, ja kilpailukalenterin rakentamiseen. Joskus eteen tulee yllätyksiä, niin positiivisessa kuin vähän vähemmän positiivisessa mielessä. Näin pääsen kuitenkin lähemmäs systeemissäni olevia ratsastajia, ja tiedän jälleen mitä kehittää heidän harjoittelussaan ennen seuraavia kilpailuja.

KisatSLN-02987

Yksi sellainen oivallus, jonka tein aikanaan urheilupsykologin luennolla, oli se, että epäonnistumalla kilpailutilanteessa et muutu yhtään sen huonommaksi ratsastajaksi, kuin ennen sinne kilpailuun menemistä. Eihän se ratsastustaito siitä mihinkään katoa, vaikka jokin yksittäinen rata menisi hieman alta toivotun suoritustason. Kilpailu on hyvä paikka mitata sitä, millä tasolla oma psyyke ja ratsukon fyysinen suorituskyky on, mutta usein mukana voi olla myös ihan inhimillisiä muuttujia, joille ei vaan voi mitään. Kilpailusuoritus on mahdollisuus huomata, mitä täytyy harjoitella enemmän, ja minkä asioiden kanssa täytyy tehdä töitä. Toisaalta hieman helppo ja usein myös huolimaton suorittaminen voi kertoa myös tarpeesta hieman nostaa ratakorkeutta.

KisatSLN-03030

Summa summarum, mielestäni hevoset on hyvä pitää kilpailuihin valmistellessa tarpeeksi helpolla tasolla ja itsevarmalla mielentilalla, jotta ne ovat halukkaita suorittamaan hyvin myös kilpailuissa. Ratsastajien tulisi ottaa rata oppimisen kannalta, oli suoritus sitten omaan mieleen hyvä tai huono. Tämä koskee myös valmentajia, jotka voivat ratoja analysoidessaan tehdä paljon päätelmiä siitä, kuinka treenit tulisi jatkossa tehdä, jotta tällä kertaa esiintyneistä ongelmista päästäisiin mahdollisimman hyvin eroon.

Kaikki postauksen kuvat © Tomi Rautsiala

Saako korvanappia käyttää esteverryttelyssä?

Vähän asiapitoisempi postaus tänään, sillä aihe on aiheuttanut ymmärrettävästi hieman hälinää sen jälkeen, kun estesäännöt vuodelle 2017 julkistettiin. Näissä säännöissähän oli tällainen lisäys:

Näyttökuva 2017-04-23 kello 18.23.33

Lähde: KSIII Esteratsastus

Tässä ei paljolti kyseltävää ollut. Olihan tuo meille korvanappilaitteita käyttäville valmentajille ja laitteiden valmistajille toki hieman vaikea ymmärtää, mistä tällainen päätös johtuu. Tälle löytyi sinänsä selkeä selitys FEI:n estesäännöstä, jossa luki näin:

FEI JUMPING RULES, 25th edition, updates effective 1 January 2017

225.4. Earphones and/or other electronic communication devices are strictly prohibited in FEI Jumping Competitions, and such usage is penalised by elimination. Furthermore, Athletes may not wear earphones at any time while mounted; this applies everywhere within the grounds of the Event (see JRs Art. 256.1.10). 256.1.10. Athletes may not wear earphones at any time while mounted; this applies everywhere within the grounds of the Event.

Tässähän on toki ihan sama sanoma, mutta maaliskuussa sille löytyi selvennys uudesta FEI Stewardiohjeesta, johon on sääntöä tarkennettu näin:

FEI Manual for Jumping Stewards – Annexes November 2009, updated March 2017 ANNEX XII – PERMITTED DRESS, SADDLERY AND EXERCISING ACTIVITY EARPHONES

Earphones (in both ears) and/or other electronic communication devices are strictly prohibited in FEI Jumping Competitions, and such usage is penalised by elimination. Furthermore, Athletes may not wear earphones (in both ears) at any times while mounted; this applies to all those mounted everywhere within the grounds of the Event (see JRs Art. 256.1.10). To clarify, the use of only one earphone is allowed while mounted everywhere within the grounds of the Event except the competition arena.

Eli tässä tekstissä on nyt kansainvälisellä kielellä selvitetty, että kuulokkeet molemmissa korvissa on kielletty, mutta edelleen yhden korvanapin käyttö on sallittua muualla, paitsi kilpailuareenalla. Tämä on tietysti esteverryttelyssä ymmärrettävää, sillä molemmissa korvissa olevat kuulokkeet estävät kuuluvuuden, kun muut ratsastajat kertovat mihin ovat menossa.

Asia tarkistettiin vielä meidän toimestamme Suomen Ratsastajainliiton urheilujohtajalta, ja vastaus oli seuraava:

Näyttökuva 2017-04-23 kello 18.43.36Näyttökuva 2017-04-23 kello 18.43.47

lähde: Sähköpostikirjeenvaihto SRL urheilujohtajan kanssa (15.3.2017)

Koska tuota ohjetta ei ole vielä toistaiseksi kuulunut, ja viimeisen parin päivän aikaan tästä on saatu jo pientä haloota aikaiseksi, ajattelin avata asian teille täällä blogin puolella! Toivotaan, että liitto laatii aiheesta tiedotteen piakkoin, jotta kaikki voivat hyvillä mielin korvanappeja esteverryttelyssäkin käyttää.

Baby on the way!

Eli nyt vihdoin selitys sille ratsastustauolle, josta monet kyselevät. Meille tulee siis syksyllä perheenlisäystä, joka sitten erinäisistä syistä johtuen on saanut minut lopettamaan ratsastuksen raskauden ajaksi. Pipanaa liikutin sileällä vielä ennen sen selkädiagnoosia, mutta vieraiden hevosten ratsastamisen ja hyppäämisen lopetin jo aiemmin onnistuttuani kaatumaan erään ratsutettavan hevosen kanssa aivan alkuviikoilla. Se vähän säikäytti, vaikkei mitään käynytkään. Oma selkäni on myös aina kärsinyt korostuneesta notkosta ja yliliikkuvuudesta, joten alun perinkin oli selvää että kovin pitkälle en raskauden aikana voisi ratsastaa.
Nyt ollaan tultu parilla viikolla jo ensimmäisen kolmanneksen yli ja suurin huoli alkaa olla ensimmäisen ultran jälkeen takanapäin. Siellä kaikki oli hyvin ja pikku jumppari esitteli meille omia liikkeitään oikein reippaana. Olen itse ollut vielä melko huonovointinen aamuisin, mutta pahin väsymys alkaa olla jo takana.

Tästä johtuen siis valmentamisen lisääminen ratsastusten sijaan, oman hevosen ratsutukseen laittaminen ja muutto katutasoon kolmannesta kerroksesta. Omat opiskelut on onnistunut järjestää niin, että olen harjoittelussa vielä tämän kesän, ja näinollen valmistumiseni ei välttämättä veny ainakaan kovin paljoa. Opinnäytetyö ja verkkokurssit pitävät minut hommissa kiinni vielä syksyllä ja keväällä, enimmäkseen kotoa käsin.

Laskettu aika tällä pikkuisella on lokakuun loppupuolella, ja maha tässä vaiheessa kyllä näkyä jo hieman. Nyt sitten liikutaan hieman rauhallisemmin ja keskitytään valmennuspuuhiin, hevosen selkään palaillaan näillä näkymin vasta sitten kun vauva on maailmassa.

 

C Horsey

reilup20

Pipanahevosen kuulumisia ei myöskään ole blogin puolelle päivitelty aikoihin, ja nyt onkin vuorossa vain ja ainoastaan C horseylle varattu postaus. HIHSin jälkeen pääsimme sen kanssa ratsastettavuudessa aimo harppauksen eteenpäin, sillä ratsastuksenopettajamme kävi sen kyydissä kisojeni aikana, ja osasi antaa tosi hyviä neuvoja sen kanssa etenemisen suhteen. Se alkoi loppuvuodesta vihdoin liikkua pohkeesta ohjaa kohti, eikä sen selässä tehnyt enää mieli istua ah-niin-mukavassa vesihiihtoasennossa.

Varsinkin laukkaan on tullut todella paljon enemmän tolkkua, ja tämä näkyy toki myös hypyissä, sekä ihan puomi- ja kavalettitehtävissä. Sen kanssa on ollut tosi helppo tehdä hommia myös tikkuja ylittäen, ja pahimmat kiikutukset ja kierrokset siitä saatiin karistettua talven aikana. Mikäli virtaa sille otti kertyäkseen, se tuli enemmän ilmi kuumumisena ja paikallaan polkemisena, kuin varsinaisena kuskaamisena ja kuolaimeen kiinni puremisena. Tässä vaiheessa se alkoi myös ottamaan reilusti lihaa luiden ympärille, kun se alkoi viettämään kaikkine jalkoineen pidempiä aikoja maassa.

chorse

Tälle kaudelle sille valittiin osoitteeksi Saksalan Ratsastuskeskus, jossa sen kanssa tulee töitä tekemään ja toivottavasti myös kisailemaan Sara Vainikkala. Saksala on Pipanalle jo tuttu paikka, ja toki sen on kiva treenata mielettömän hyvissä puitteissa hyvän ratsastajan kanssa. Ollaan myös tultu hyvin tutuiksi paikan omistajien kanssa, ja voin oikein hyvin luottaa siihen, että se hoidetaan siellä varmasti todella hyvin.

Tätä varten halusin kuitenkin tehdä C:lle vet checkin, sillä se ei ratsastettavuuden parantumisesta huolimatta ole täysin priima ollut, ja varsinkin ravissa siinä on näkynyt sellaista turhaa kireyttä ja tyytymättömyyttä. Kielen heittely on pysynyt hyvin poissa, mutta häntä vispaa vähän väliä, ja erityisesti ravissa se ei oikein työntänyt rehellisesti selän läpi, vaikka muuten ratsastettavuus alkoi olla jo aika okei. Ell taivutti sen tallillamme, mutta siinä ei oikeastaan ollut varsinaista huomautettavaa. Sen sijaan päätettiin sen liinassa liikkumisen perusteella tarkistaa sen selkä perin pohjin klinikalla, jotta voitaisiin olla varmoja, että se on sieltä terve.

chorse2

Klinikalla kuvattiin okahaarakkeet, joista ei (luojan kiitos) löytynyt huomautettavaa. Myöskään SI-nivelalue ei antanut varsinaisesti syytä huolestua, tai käydä sitä piikittelemään. Sen sijaan löydettiin pieni vaurioalue selkäjänteestä, jonka ultrasimme kokonaan. Tämä oli siinä mieleen yllättävää, että hevonen ei suuremmin ole tältä kohdin selkää aristellut, eikä pinnassa olevan jänteen alueella ole ollut turvotusta tai lämpöilyä, mitä itse tiedän etsiä esim. jaloista. Vaurio on kuitenkin satulan takaosan alla, ja näinollen sen kuntouttaminen on vaatinut nyt aikaa maasta käsin liikutteluun, ja pikkuhiljaa sille voi mennä selkään hölkkäämään käynnissä ja laukassa.

Tällainen vaurio on kuulemma voinut syntyä missä tahansa traumassa, sillä kyseinen hevonen on kuitenkin tosi eläväinen. Näin pienellä alueella oleva vaurio kuitenkin paranee todennäköisesti ihan hyväksi, eikä tule hyvin kuntoutuessaan vaikuttamaan sen käyttöön.

chorsesaksala

Pipana muutti reilu viikko sitten uuteen sijaiskotiinsa Saksalaan, jossa käyn aina aika-ajoin kurkkaamassa sen touhuilua ja rapsuttelemassa sitä. Toivotaan nyt, että se kuntoutuu nopeasti ja Sara pääsee sen kanssa treenaamaan.