Kameracase

Kuten aiemmin jo mainitsin vanha luotettava järjestelmäkamerani on huollossa. Se lakkasi pikkuhiljaa laukaisemasta kuvia enää, mikä toki vaikeuttaa kuvaamista aikalailla. Siinä vaiheessa kun laukaisemattomia kuvia oli jo enemmän kuin otettuja, lähetin sen huoltoon. Kuten hieman arvelin, on kameran korjaaminen kustannusarvion mukaan niin kallista, että nyt on aika hieman panostaa ja päivittää uuteen laitteeseen.

Nykyiset älypuhelimet ottavat niin hyviä kuvia, että hetken ehdin jo miettiä, selviäisinkö kokonaan ilman järjestelmäkameraa. Olen kuitenkin aiemman harrastuneisuuteni vuoksi panostanut niin hyviin objektiiveihin, että en viitsisi jättää niitä täysin käyttämättäkään. Ja vielä vanhemmassa rungossani niistä ei kummemmin ole iloa, sillä sen kanssa kuvaamisesta ei tule kuin pahalle mielelle.

Näissä kuvissa tällä hetkellä käytössä oleva, jo arviolta kymmenen vuoden ikään ehtinyt Canon EOS 400D

Rakas Canon EOS 50D on ollut minulle aivan pätevä peli tähän mennessä, ja uskoin ainoan päivitettävän asian olevan videokuvauksen puuttuminen. Videokamerahan minulla on muunmuassa suorituksien kuvaamista varten jo erikseen, enkä näinollen ole kokenut tätä erityisen tarpeelliseksi ominaisuudeksi aikaisemmin. Nyt mielenkiinto on kuitenkin hieman lisääntynyt, sillä mieleni tekisi kuvata joskus laadukkaampaa videota myös esimerkiksi tänne blogin puolelle.

No, tämän videokuvauksen lisäksi huomasin näiden järjestelmäkameroiden menneen muidenkin ominaisuuksien osalta melkoisen harppauksen kehityksessä eteenpäin. Hyvä ettei näillä sentään kahvia voi keittää. Myös uudet peilittömät minijärjestelmäkamerat olivat minulle täysin uusi tuttavuus, ja niitäkin ehdin hieman perinteisten ohella selailla. Sellaisen kanssa ongelmaksi olisi kuitenkin tullut sama objektiivikaluston päivittäminen, ja urheilua kuvatessa putkissa tulee olla niin paljon pituuttakin, että tästä olisi tullut aivan hurjan kallis, jos ei mahdoton lysti.

Innostuin kuitenkin uuteen laitteeseen päivittämisestä, ja tilaukseen lähti nyt uusi Canon EOS 750D -runko samasta paikasta, jonne edellinen lähetettiin huoltoon. Ystävällisesti pyysin omastani vielä vaihtoarvion, joka yllätys yllätys oli juurikin sen verran, että lupasivat laittaa sen puolestani kierrätykseen. No, tuleepahan nyt sitten päivitettyä parempaan, lie vaikka suurempikin valokuvausinto tästä jälleen heräisi, onhan minulla ainakin vallan ihanaa kuvattavaa nyt!

 

 

Advertisements

Takaisin satulaan

20171210-_MG_3636

Kotkan reissun aikana pääsin kahdesti kurkkaamaan ystävääni Pipanahevosta, joka on nyt tehnyt melko tasaisesti töitä Saran kanssa. Edelliset valmennukset, joita en itse päässytkään katsomaan, olivat menneet hienosti ja hevonen oli erityisesti toisena päivänä ollut oikein rento ja hypännyt isosti ja pyöreästi vähän kookkaampaakin rataa. Sillä on nyt ollut uusi Beris pelhamkuolain hypätessä suussa, joka tällä hetkellä näyttää sille melko sopivalta.

20171210-_MG_3639

Ensimmäisenä päivänä Sara näytti sitä hieman sileällä edellisen päivän treenistä palautellen, ja samalla kesyttäen valmiiksi, jotta uskaltaisin itse kävellä sillä loppukäynnit. Kyllä vain, minä reippaana pakkasin kypärän mukaan, jotta voin käydä edes kyydissä istumassa, jos suinkin uskallan. Ja uskalsinhan minä!

20171210-_MG_3630

Toisena päivänä otettiin pari hyppyä, ja hyvältähän se näytti. Nyt kun Tauno on saanut paljolti voimaa ja fysiikka on parantunut erityisesti laukan osalta, on sen hyppyihinkin tullut sellaista rentoa pyöreyttä lisää. Oli kyllä kiva nähdä kuinka itsevarma ja keskittynyt se aika-ajoin on erityisesti esteiden noustessa. Onhan siinä työmaata, mutta kyllä Sara on siitä ison siivun jo tehnyt.

Itse uskalsin tosiaan käydä Taunon kyydissä, ja toisena päivänä innostuin jo enemmän ravaamaan ja hieman laukkaamaankin. Jotenkin jännitin sitä, että en varmaan pääse enää edes kyytiin, sillä onhan edellisestä kerrasta jo yhdeksän kuukautta aikaa. Kuitenkin heti selkään mennessä olo oli hyvinkin kotoisa, joskin huomasi myös selvästi mitkä lihakset kropasta puuttuu, mitä siellä ennen on ollut. Jos ei muuten, niin ainakin olen huomannut tänään.

On se kyllä ihan eri tunnustella omassa hevosessa tapahtunut muutos ihan omin kätösin maasta katsomisen sijaan. Ja onhan tuosta laukasta tullut hieno! Kummasti sitä jaksaa arkea taas ihan eri motivaatiolla, kun on saanut ehkä vartin ratsastaa. Nyt treenaillaan kohti parempaa fysiikkaa, jotta pääsen pikkuhiljaa toden teolla ratsastamaan!

 

Perhematka

20171210-_MG_3646.jpg

Nyt on kotiuduttu ensimmäiseltä pidemmältä reissulta kolmena kappaleena, ja pakko myöntää että tyytyväisempi en voisi retkeemme olla. Meidän pienin nukkui ensinnäkin koko matkan Kotkaan päin, ja tähän venähti siis reilun neljän tunnin syöttöväli. Perillä hän käyttäytyi ensiluokkaisesti, ja molempina päivinä sain huoletta käydä tallilla jättäen kaverin isotädin ja isin hoitoon. Reissu oli meille vanhempina kaikin puolin rentouttava, saimme saunoa rauhassa ja vauva nukkui yön hienosti muutaman tunnin pätkissä, aivan kuten kotonakin.

Jälleen meille löytyi myös innokas koira apulaiseksi vauvan hoitoon, joskin itse olen vieläkin hyvin varovainen koirien kanssa, vaikka kuinka kilttejä ja tuttuja ovatkin. Pikkuinen Poju-koira tyytyikin hieman haistelemaan varpaita ja varastamaan sukkia. On kuitenkin kiva että pikkuinen saa kokemuksia myös eläimistä, vaikkei niihin paljoa kontaktia vielä otakaan.

20171210-_MG_3599

Pikkukaveri viihtyy todella hyvin turvakaukalossaan, ja mukana meillä oli lisäksi vaunut kokonaisuudessaan, sekä hänen oma unipesänsä, jossa hän meidän vieressämme nukkui. On kätevää, kun ei ainakaan vielä tarvitse raahailla sen suurempia matkasänkyjä mukaan, kun kaveri viihtyy meidän vieressä niin hyvin. Saa nähdä mikä on tilanne sitten, kun kaveri lähtee yhtään liikkumaan.

Paluumatka sujui myös oikein rattoisasti niin, että vauva jatkoi vaunussa aloittamiaan unia parin tunnin ajan kaukalossa, jonka jälkeen heräsimme sopivasti huoltoaseman kohdalla syömään. Matkalle mahtui vielä yksi syöttö parkkipaikalle, ja molempien jälkeen matka jatkui rauhassa unia jatkaen.

Kaikin tavoin matka oli siis onnistunut kokeilu matkustelusta pikkuihmisen kanssa. Huomenna luvassa sitten enemmän kuulumisia reissun hevostelupuolelta!

Viivästetty perhereissu

20171208-_MG_3531

20171208-IMG_3022

Eilen illalla pakkasin innosta hihkuen tavaroita mielessäni seuraavan päivän reissu Kotkaan. Tarkoituksena oli tänään lähteä ajelemaan kohti Saksalaa kurkkaamaan jälleen Taunoprojektin valmentautumista, ja samalla harjoittelemaan perheenä matkustamista. Universumi ei kuitenkaan ollut puolellani tällä kertaa, ja sen lisäksi että herra hevosen kenkä oli puoliksi irti oli luvassa ehkä tämän alkavan talven huonoin ajokeli. Tietysti aamupäivälle, tietysti kaikille reiteille, mitä pitkin Kotkaan pääsisi. Eikä ensimmäistä perheretkeä liene parasta ajoittaa väkisin aivan surkeaan ajosäähän.

20171208-_MG_3521

Saatiin tänään siis ylimääräinen kotoilupäivä ❤

Nyt kuitenkin suunnitelmissa on ottaa uusi yritys viikonlopulle, ja käydä morjenstamassa Taunoa ihan muuten vaan. Samalla pääsemme tervehtimään myös sukulaisiani pikkuisen kanssa. Nyt on hyvä sauma lähteä reissaamaan koko perhe yhdessä, ja harjoitella ilman sen suurempia suunnitelmia liikkumista vauvan kanssa. On kuitenkin tulevaisuuden kannalta tärkeää, että opin liikkumaan pikkuihmisen kanssa sujuvasti myös pidempiä välimatkoja, ja olemaan poissa kotoa.

Reissuun lähtö jännittää ihan yhtä paljon, kuin ensimmäinen lähikauppaan tekemämme vaunulenkki. Kuitenkin tässä vaiheessa meillä on jo pienenlaatuista päivärytmiä olemassa, ja osaan valmistautua sen kanssa mahdollisimman hyvin esimerkiksi automatkaan, ja jättämään hänet isänsä kanssa sukulaisten luokse, kun menen käymään tallilla. Toivotaan kovasti, että pikkuinen viihtyy myös reissun päällä, ja tästä tulee mukava matka meille kaikille!

20171208-_MG_3506

Suomi 100 ja juhlavuoden vauva

20171206-IMG_3404

Tänään juhlitaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä, ja meilläkin on kotona virittäydytty isänmaallisiin tunnelmiin muun muassa odottamalla linnan juhlien tv-lähetystä. Meille tämä vuosi on tietysti ollut erityinen juhlavuosi, ja onkin ollut hienoa nauttia siitä yhdessä muiden suomalaisten kanssa useiden eri tapahtumien äärellä. Suurimpana juhlavuoden tapahtumana itselleni on jäänyt mieleen Hevoset Kaivarissa -tapahtuma, jossa olin mukana kesällä. Tapahtumasta kerroin aiemmin tässä postauksessa.

20171206-IMG_3407

Meidän vauvalle Suomen juhlavuosi on näyttäytynyt jo pieneen ikään muutamilla pienillä yksityiskohdilla, kuten sairaalasta saaduilla sukilla. Tyttösemme sai hienot Suomi 100 -villasukat, koska on juhlavuoden vauva. Tämän lisäksi häntä (tai oikeastaan meitä) haastateltiin paikallislehden Suomi 100 -juttuun. Hauskaa, että hän on päässyt lehteen jo ennen, kuin hänellä on edes nimeä! Jutun nettiversion voi käydä lukemassa Itä-Savon sivuilta.

24232117_10212690544875837_5411752686963702582_n

Näin juhlapäivänä sitä erityisesti pohtii suomalaisuutta, ja sitä, kuinka hienoa on saada asua tällaisessa yhteiskunnassa. Täytyy vain toivoa, että tulevaisuudessakin meillä on mahdollisuus muun muassa näin tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Asioissa on aina parannettavaa, mutta nyt raskauden ja synnytyksen jälkeen minulle on herännyt aivan uutta arvostusta terveydenhoitojärjestelmäämme kohtaan. Meistä pidettiin todella hyvää huolta niin neuvolan, kuin synnytyssairaalankin puolella, ja tällä hetkellä sama linja jatkuu lastenneuvolan asiakkaana. Nyt vain toivon, että vauvamme saa aikanaan elää vähintään yhtä toimivassa yhteiskunnassa!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille!

20171206-IMG_3427

Turvallisuus ratsastaessa

Ratsastus on varmasti keskimääräistä vaarallisempi urheilulaji, sillä työskentelemme yhdessä kookkaan pakoeläimen kanssa. Turvallisuusseikat on aina tärkeää ottaa huomioon aina, kun hevosten kanssa harrastetaan. Kuitenkin nyt oman lapsen synnyttyä olen yhä enemmän pohtinut sitä, kuinka omasta harrastamisestaan voi tehdä mahdollisimman turvallista. Alla listattuna muutamia asioita, jotka ovat mielestäni tärkeimpiä turvallisuustekijöitä ratsastuksessa.

Riskien tiedostaminen

Turhien riskien ottaminen on jo ennestään riskialttiissa lajissa usein hyvinkin vaarallista. Itse en ole koskaan harrastanut suurempaa temppuilua hevosten kanssa, tai esimerkiksi maastoillut arvaamattomalla hevosella yksin. Toisaalta minulla ei tähän mennessä ole ollut käytännössä minkäänlaista suodatusta sille, minkälaisten hevosten selkään menen. Olen edelleen sitä mieltä, että jokainen hevonen opettaa jotakin, mutta suoraan sanottuna ihan kaikilla hevosilla ei kaikissa tilanteissa välttämättä pidä ratsastaa. Ainakaan enää, siinä määrin äitiys voi olla ajatusmaailmaani vaikuttanut.

Omien taitojen tiedostaminen suhteessa riskinottoon on myös tärkeää. On eri asia, että nuorten hevosten ratsukouluttamisen ammattilainen menee hankalan satulaan laitettavan selkään, kuin että sinne menee kokematon teinityttö. Omien taitojen realistinen arviointi suhteessa toteutettaviin tehtäviin on ratsastajan, mutta toisaalta myös valmentajan tehtävä. Valmentajan tulee voida arvioda sekä ratsastajan tason riittävyys tehtäviin, että oman osaamisensa riittävyys korjaamaan mahdolliset ongelmatilanteet tehtävässä. Pois mukavuusalueelta tulee mennä, mutta ei niin, että se on vaarallista.

20171205-IMG_5656

Hevosen koulutus ja hyvä terveydentila

Edellisestä otsikosta on helppo hypätä seuraavaan aiheeseen, joka on hevosen koulutustason ja terveydentilan sopivuus annettuihin tehtäviin. Hevosen koulutuksessa monet tärkeät asiat ovat työstettävissä myös maastakäsin, mikä voi olla monesti hyvä idea mikäli hevonen on selästä haastava. Myös avustajan käyttäminen on tärkeä turvallisuustekijä, mikäli työstetään haastavaa hevosta esimerkiksi selkäännousutilanteissa. Lisätäkseni myös tähän aiheeseen, on hyvä tiedostaa omat rajansa ja pyytää apua kokeneemmilta ammattilaisilta, mikäli omat taidot eivät tilanteen selvittämiseksi riitä.

Hevosen terveydentila on myös oltava hyvä, kun siltä pyydetään ratsain mitään sille haastavaa. Toisille se haastavuuden raja voi olla satulaan nousu, toisille suuren esteradan suorittaminen kilpailuissa. Hevosta tulee aina kuunnella avoimesti, ja tarpeen tullen ainakin sulkea pois mahdollisuus siitä, että hevonen on kipeä. Kipeän hevosen kanssa työskentely ei ole kenellekään mielekästä, ja vie vain syvemmälle ongelmien kierteeseen.

20171205-IMG_4917

Turvakypärä

Aina kun menee hevosen selkään. Piste. Vaikka hevosmiestaito on tärkeää, ja hevosten tulee olla hyvin koulutettuja ja niin edelleen, ei kypärästä ole koskaan haittaa. Sen sijaan se voi pelastaa hengen yllättävissä tilanteissa, joita tässä lajissa kuitenkin tapahtuu. Itse olen ainakin tippunut valtavan prosentin putoamisistani juuri sellaisissa tilanteissa, joissa en kypärää olisi laittanut, mikäli minulla olisi tapana jättää se joskus pois. Turvallisilla tutuilla hevosilla, alku- ja loppukäynneissä, sileällä ratsastellessa… Juurikin silloin, kun on kaikista vähiten varuillaan.

 

Turvaliivi

Tämä onkin sitten hieman kaksipiippuinen juttu, sillä ymmärrän hyvin turvaliivin hankaloittavan ratsastamista siihen tottumattomalla ratsastajalla. Tämä koskee siis painavia, huonosti istuvia ja kömpelöitä turvaliivejä. Itse olen käyttänyt viimeiset vuodet kevyitä turvaliivejä, jotka eivät toki suojaa aivan yhtä tehokkaasti kuin tukevammat liivit. Ne eivät kuitenkaan tee minusta yhtään sen kömpelömpää ratsastajaa, ja näinollen vähentävät tippumisen vaaraa suhteessa painavampaan liiviin.

Nyt haaveissa minulla olisi hankkia vielä kevyempi, mutta entistä suojaavampi airbag-liivi. Horsepilotilla on todella miellyttävän näköinen ja ilmeisen toimiva turvaliivi mallistossaan, jota olen silmäillyt jo pidemmän aikaa. Vaikka hinta liivillä on aika suolainen, voi muutaman satasen laittaa varmasti huonompaankin osoitteeseen.

Asianmukainen varustus

Turvavarusteet noin ylipäätään, mukaanlukien esimerkiksi turvajalustimet, ovat myös tärkeä tekijä turvallisuudessa. Tämän lisäksi on kuitenkin tärkeää huomioida myös oma vaatetus ratsastaessa. Olkapäät peittävä paita myös kuumalla säällä suojaa ikäviltä asfaltti-ihottumilta, sillä useimmiten itse ainakin pyörähdän juuri olkapään ympäri mahdollisesti maastoutuessani. Näin hieman ammattimaisemmin ratsastaessani ratsastan aina myös ratsastushousuissa, vaikka olisikin kuuma. Shortseissa tai vastaavissa putoaminen ei varmasti ole kovin mukavaa, jos nyt on muulloinkaan. Kengät on ratsastaessa oltava aina kannalliset, varsinkin jos ratsastetaan jalustimella, jossa jalalla ei ole vapaata pääsyä pois sinne luiskahtaessa. Nykyiset turvajalustimet, kuten freejumpit tarjoavat tähän pienen poikkeuksen, joskaan siitä kannasta kyllä mitään haittaakaan ole.

Kuten kaikki tiedämme, huolimatta onnistuneesta varustuksesta ja riskien arvioinnista aina voi sattua, kun hevosten kanssa työskennellään. Tämän vuoksi turhien riskien ottaminen kannattaa jättää ihan muulle ajalle. Pidetään silmät auki, keskitytään ja käytetään asianmukaisia varusteita. Turvallisia ratsastuskilometreja kaikille!

Tonttufiilis

mde

Blogin puolella en ole toistaiseksi ehtinyt vielä suurempaa joulufiilistelyä aloitella, mutta meillä kotona joulutunnelmaan on virittäydytty jo viimeistään tämän viikon puolella. Joulusiivousta meillä tehtiin vielä marraskuun puolella, ja nyt edessä olisi vielä hieman tekstiilien vaihtoa jouluisempaan suuntaan. Joululauluja olen soitellut kotona taustahälinäksi, sillä pikkuinen nukkuu päiväunensa parhaiten kunnon hälinässä. Yleensä hän viihtyy unilla esimerkiksi kahvilassa, mutta kotiin päästyään herää heti, mikäli en huijaa häntä laittamalla musiikit ja astianpesukoneen päälle hälinäksi.

mde

Tänä vuonna olen joulusta tietysti erityisen innoissani, sillä se on meille pikkuisen ensimmäinen joulu. Olinkin jo aiemmin intoillut sitä, että en ole raskaana joulun yli, sillä voin huoletta syödä kaikkia jouluherkkuja, ja lisäksi minulla on puolentoista kuukauden ikäinen vauva jonka voin pukea tontuksi. Tätä hommaa aloitinkin jo tämän viikonlopun piparitalkoita varten ompelemalla Paapiin kankaista neidille hatun, tumput ja housut. Hän on niissä kyllä oikein valloittava!

cof

Vauvan osalta joulufiilistelyyn on kuulunut muunmuassa Tuomaan markkinoilla vierailu, sekä ledikynttilöiden valossa istuskelua perheen kanssa. Tämän viikonlopun piparitalkoot ovat mieheni perheelle poikkeukselliseen tapaan tänä vuonna kotikaupungissa, sillä reissaaminen olisi ollut vielä hiukan rankka ajatus meidän pikkuisen kanssa. Ja täytyyhän pikkuisenkin talkoisiin päästä, vaikka ei niitä vielä pitkään aikaan saakaan syödäkseen.

cof

Vauva tuli torstaina kunnioitettavaan yhden kuukauden ikään, joka tuntuu kyllä hurjalta. Toisaalta tuntuu kuin hän olisi syntynyt ihan äsken, mutta toisaalta olo on kuin hän olisi ollut osa perhettämme jo ikuisuuden. Pikkuhiljaa on alkanut unohtua, miltä tuntui liikkua valtavan mahan kanssa, sekä miltä tuntui elää ilman pikkuista ihan kahdestaan. Aika kuluu nopeasti, ja tähän mennessä tyttö on oppinut jo tarkkailemaan ympäristöään ja ihmisiä, sekä jutustelemaan omia höpötyksiään muutenkin, kuin itkien. Hän on lisäksi kasvanut kokoa, ja hänestä on tullut hurjan jäntevä. Hän on väläytellyt myös ympäristöön valloittavia hymyjä, ja kerran (ehkä vahingossa) hymyillyt myös minulle.

Nyt toivotaan että joulufiilis tuo hymyn myös pikkuisen poskille ❤